Viime viikolla kysyimme FB-sivuillamme, että oletko kertonut mitä tarvitset ja oletko myös pyytänyt sitä. Jotkut totesivat siihen, että eivät ole, ja että siihen puuttuu keinot ja/tai uskallus.
Olemme kuulleet ja huomanneet itse, että pyytäminen on joskus yllättävän haasteellista. Tulevassa blogisarjassa pohdimme syitä tähän. Onko häpeällistä pyytää – ja yli päänsä tarvita jotain johon liittyy muita ihmisiä? Jännittääkö pyytää, koska pelkää miltä se tuntuu jos/kun toinen vastaakin pyyntöömme ”ei”? Ajattelemmeko silloin, ettei tarpeillamme ole väliä? Entä miten vaikeaa on SANOA ”ei” toiselle, joka vihdoin on uskaltanut pyytää meiltä jotain…! Alammeko sokeasti toimia, ettei se ihminen vaan uskoisi ettemme välitä? Vai juoksemmeko karkuun, koska pelottaa kohdata toisen pettymys ja kenties myös ärtymys… Entä kiitollisuudenvelka? Onko sellaista olemassa? Joutuuko sellaiseen vielä enemmän, jos pyytää suoraan jotain asiaa eikä vain jää odottamaan, että ihmiset tekisivät omasta tahdostaan meille palveluksia? Onko se muilta ihmisiltä pois jos me saamme jotain? Näitä ja muitakin aiheita pohdimme tulevien viikkojen aikana.
Marshall Rosenberg, NVC:n perustaja, on sanonut että ”ihminen on onnellisimmillaan silloin kun hän on sanonut tai tehnyt jotain, joka on jollain tavalla rikastuttanut toisen elämää”. Tämä lausuma perustuu siihen, kun hän on luennoillaan ympäri maailmaa, jokaisella mantereella ja lukuisissa eri maissa kysellyt eri kulttuuritaustaisilta ihmisiltä, että mikä on saanut heidät erityisen onnellisiksi ja saanut miltei poikkeuksetta vähän eri sanoin ilmaistuna tämän saman vastauksen. Eli toisen hyvinvoinnin edistäminen voi olla niinkin tärkeää meille, että olemme onnellisimmillamme silloin kun saamme tehdä sitä!
Silti monet kokevat ja kasvavat siinä uskossa, että on hyvä pärjätä itse. Ihminen on vahva, aikuinen ja vastuullinen, kun kykenee huolehtimaan itse omista tarpeistaan eikä ole riippuvainen muista ihmisistä. Joskus voidaan mennä niinkin pitkälle, että koetaan vahvuutena nimenomaan se, ettei itse tarvitse mitään. Muiden tarpeet asetetaan etusijalle; ”minä jään kotiin lasten takia – ainut mikä minulle on tärkeää on se, että lapset voivat hyvin”, tai ”totta kai minä haluan auttaa ystävääni avun tarpeessa – ei sillä ole väliä miten rankkaa se minulle on”. ”Kyllä minä pärjään, olen tottunut pärjäämään”. ”Minä olen vahva”. ”Mikä ei tapa, se vahvistaa.”
Miksi? Miksi ihminen, joka ei tarvitse mitään eikä ketään olisi vahva? Vai antaako se vahvan kuvan itsestään, koska ei altistu pelolle ja häpeälle, joka saattaa liittyä tarvitsemiseen ja pyytämiseen?
NVC-filosofian mukaan ihmisen perustarpeisiin kuuluu tarve edistää muiden hyvinvointia, osallistua siihen, että muilla ihmisillä (ja eläimillä ja koko planeetalla) on onnellinen elämä ja heidän tarpeensa tyydyttyvät. Se on varmaan yksi tärkeä syy siihen, että joskus saatamme valita joidenkin tarpeidemme huomiotta jättämisen, esimerkiksi sen takia, että haluamme edistää vaikka lastemme tai ystävämme hyvinvointia. Unohdamme tai sivuutamme jotenkin ihmeellisellä tavalla sen, että muillakin ihmisillä on samanaikaisesti juuri tämä sama tarve. Myös meidän hyvinvointiamme halutaan edistää – niin kauan kun se on vapaaehtoista eikä sitä koeta vaatimuksena.
Uskotko tähän? Oletko kokenut, että ihmisillä on – ihan oma- tarve auttaa ja tukea sinua? Että ihmiset ympärilläsi todella haluavat edistää sinun hyvinvointiasi ja ovat silloin onnellisia – jopa onnellisimmillaan? Luotatko siihen? Jos et, onko se (edes osittain) syy siihen miksi et pyydä?
Seuraavassa blogissamme pohdimme sitä, miten oma maailmankatsomuksemme ja perusolettamuksemme ihmisluonnosta voi vaikuttaa siihen, uskallammeko olla tarpeellisia ihmisiä ja pyytää mitä tarvitsisimme. Pysy kanavalla, jos haluat tutkia kykyäsi olla tarpeellinen ja pyytävä ihminen – ja antaa myös muille mahdollisuuden olla onnellisia kun saavat edistää sinun hyvinvointiasi 🙂
Sara Hellsten, RVO ja CNVC Certification Candidate