Kesän 2018 NVC-leirille Ystävyyden majatalossa osallistui RVO-koulutuksen käyneitä rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajia ja heidän puolisoitaan ja lapsiaan.
”Olin ensikertalaisena lasteni kanssa NVC-leirillä, osallistujista tunsin etukäteen vain kourallisen. Paikkakin oli ventovieras. Alku meni ihmetellessä ja laskeutuessa leirilläoloon, mutta vähitellen löytyi rauha ja läsnäolo.
Alkuun vähän varautuneet lapsetkin rohkaistuivat leirin myötä ottamaan yhä enemmän kontaktia toisiin, ja No Talent Show’ssa kuopus intoutui esittämään kaikille keksimänsä Nakkirockin.
Esikoinen summasi leirikokemuksensa: ”Ensin oli tyhmää, mutta sitten oli kivaa.” Kuopus kommentoi leiriä näin: ”Hyvät uutiset oli että oli kavereita, kaverien kanssa pelaamista, omenan paistoa ja löysi mansikoita ja simpukankuoria, oli kivaa kahlata kumppareilla. Huonot uutiset oli että sieltä piti lähteä pois.”
Itse vaikutuin leirillä eniten siitä, miten vahva kannatteleva voima tuollainen yhteisö voi olla. Tulin itse kuulluksi ja sain kuunnella muita. Miten parantavaa ja vapauttavaa onkaan tulla monen ihmisen seurassa nähdyksi ja hyväksytyksi, ja että on sellainen tila, jossa voi useamman päivän ajan vuorotella antamisessa ja saamisessa, niin että voi sekä tulla tuetuksi että tukea muita.”
-Laura
”Tulin leirille perheenjäsenen mukana tietämättä oikeastaan mitään NVC:stä tai tällaisen leirin toimintatavoista. Leirillä vapaaehtoinen osallisuus ja yhteisöön kuuluminen on tehnyt mukavan rennon fiiliksen olla, osallisena tai vetäytyneempänä! On mielenkiintoista seurata keskusteluja ja oppia koko ajan uutta.”
-Pilvi
”Leirille osallistuminen oli minulle hyvin merkityksellinen kokemus. Ihastuin Ystävyyden majatalon ilmapiiriin ja ympäristöön, jossa minun oli helppo rauhoittua, innostua ja luottaa siihen, että saan olla oma itseni. Minulle vasta valmistuneena rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajana oli tärkeää tutustua ”kollegoihini” ja nähdä ja kuulla kuinka he käyttivät NVC:tä kukin omalla tavallaan. Nautin keskusteluista ja mielenkiinnolla seurasin yhteisöllistä tapaa rakentaa ohjelmaa.
Iloitsin kuinka kumppanini, joka ei ole käynyt RVO-koulutusta, solahti nopeasti mukaan leiriväkeen ja kuinka hänen lapsensa sai nopeasti uusia kavereita. Kumppanini pääsi leirin empatiaryhmässä jyvälle NVC-tyyppisen empatian antamisesta ja vastaanottamisesta, mikä on helpottanut vuorovaikutustamme entisestään ja auttanut meitä tukemaan toisiamme vaikeissakin tilanteissa.
Kipeydessään kasvattavaksi koin leirillä syventyvän ymmärryksen siitä, että vaikka uskon NVC:n monin tavoin helpottavan ihmisten välistä toimintaa, ei se kuitenkaan ole taikakeino, jolla jokaikinen ristiriita saataisiin ratkaistua kaikkia tyydyttävällä tavalla. Odotan innolla tulevia leirejä ja sitä, että ensi kesänä pystyn toivottavasti osallistumaan koko viikon ajan parin päivän sijaan.”
-Reespu
”Ihana ensimmäinen äidin ja 9-vuotiaan pojan leirikokemus! Upeaa vitaalitanssia, aitoutta, empatiaa, iloa ja naurua, lasten kanssa leikkimistä, uusia tuttavuuksia, ristiriitojenkin sovittelua, miljöön tarjoamaa rauhaa ja kauneutta. Tullaan uudestaan!”
-Mirja ja Antoni
”Leiri merkitsee minulle yhteisöä, jossa on turvallista olla. Voin jakaa minulle haavoittuvista aiheista toisille. Esimerkiksi tänä kesänä minulla ja vaimollani oli haastava aihe, jota olimme yhdessä yrittäneet selvittää ja etsiä strategioita, jotta voisimme olla paremmin yhteydessä toisiimme. Huomasimme, että yhdessä emme niitä löytäneet, joten keksimme pyynnön: ”NVC-leirillä kysymme voisiko joku sovitella meidän haastavaa aihetta.” Leirillä esitimme tämän pyynnön ja saimme siihen tukea.
Sovittelu toteutettiin siten, että oli kolme sovittelijaa ja me kaksi. Lisäksi sovittelua saivat seurata muut leirillä olijat, ja vasta sovittelun jälkeen he reagoivat ja antoivat palautetta. Lopputuloksena oli muutamia strategioita, joita olemme pystyneet hyödyntämään. Niiden avulla olemme voineet säilyttää tai luoda uudelleen yhteyttä minun ja vaimoni välillä. Sovittelutilaisuudessa minulla oli riittävän turvallista jakaa perheeni sisäistä dialogia ja tilanteita, joita minun olisi ollut todella pelottavaa jakaa muissa tilanteissa, esimerkiksi vanhempieni tai ystävieni kanssa. Tilaisuudessa oli tilaa ja rauhaa jakaa näitä. Minun oli helpompi tulla kuulluksi sovittelijoiden avulla vaimolleni. Sain myös tukea ymmärtää vaimoani, joten hän tuli paremmin kuulluksi minulle.
Minulla on viisivuotias poika. Edellisenä vuonna huomasimme vaimoni kanssa, että olisimme kaivanneet enemmän virikkeitä hänelle ja kaipasimme myös enemmän yhteisön tukea lapseni kanssa olemiseen. Tänä vuonna päätimme pyytää kuusivuotiasta veljeäni mukaan leirille. Veljeni on poikani hyvä ystävä. Tänä vuonna leirillä oli huomattavasti enemmän lapsia ja leiriajankohtaa oli muutettu viime vuodesta siten, että se ei osunut koulun alkamisaikaan kuten edellisenä vuonna. Pojat leikkivät yhdessä ja tutustuivat muihin leirillä olleisiin lapsiin ensimmäisenä päivänä. Heillä oli turvallista olla leirialueella itsenäisesti. Muut vanhemmat myös seurasivat heidän leikkejään ja seikkailuitaan, jolloin minun turvan ja tuen tarpeeni tyydyttyivät. Myös leiripaikan henkilökunta oli vastannut edellisenä vuonna tehtyyn pyyntöön, ja nuoremmille ihmisille oli nyt mieluisempia ja tutumpia ruokia tarjolla.
Näiden kahden esimerkin lisäksi suosikkitapahtumia ovat yöllä pidetyt ”epäviralliset” keskustelut ja yhdessä oleskelu sekä siitä seurannut huumori. NVC-perheleiri mahdollistaa NVC:stä kiinnostuneiden henkilöiden läheisten tutustumisen NVC-prosessiin ja tukee perheiden tai muiden suhteiden yhteyden syventämistä sekä haastaviin tilanteisiin strategioiden löytymistä. Yhteisöllisyys muodostuu nopeammin perheleirillä kuin missään muualla mitä olen huomannut. Vapauden tarve tyydyttyy nopeasti, kun huomaa että kaikki on vapaaehtoista.
Yhteisö tukee ja ymmärtää yksilöä taustoista, tilanteista ja tunteista riippumatta. Haasteita syntyy vuorovaikutuksessa yhteisön jäsenten välillä. Ne tilanteet ovat lahjoja harjoitella NVC-prosessia ja edistävät oppimisen tarvetta sekä luovat mahdollisuuksia kohdata erilaisia todellisuuksia.”
–Tuukka
