Näissä dialogeissa käytetään yksityisyyden ja kunnioituksen tarpeen vuoksi roolinimiä Hertta ja Hurtta. Hurtta on aina se, joka haluaa tulla kuulluksi, ja Hertta se, joka haluaa kuunnella toista. Kyseessä eivät siis ole joka kerta samat henkilöt. Jos haluat tuoda oman tilanteesi muiden luettavaksi tällaisen dialogin muodossa, ota yhteyttä!

Työstä irtisanoutuminen ja työttömyys

Hertta: Minä kuulin, että olet sanonut itsesi irti työpaikastasi.

Hurtta: Joo. Tuli mitta täyteen.

Hertta: Ai mitta täyteen? Haluatko kertoa siitä enemmän?

Hurtta: No joo, Mä en enää jaksanu sitä tapaa, miten siellä ihmisiä kohdellaan ja miten meidän talon työntekijöiden ja johdon arvot ovat ihan ristiriidassa keskenään.

Hertta: Kuulostaa siltä, että väsyit jotenkin siihen, miten eri tavalla mielestäsi johto ja työntekijät näkivät työyhteisön tilanteen?

Hurtta: Joo väsyin, koska sehän sitten heijastui kaikkiin päätöksiin ja meitä koskeviin odotuksiin.

Hertta: Eli uskot, että sinä ja jotkut muutkin työntekijät olivat tyytymättömiä johdon päätöksiin, jotka koskivat teitä?

Hurtta: Kyllä. Varmasti suurin osa meistä oli tyytymättömiä.

Hertta: Yrititte varmaan ottaa asioita puheeksi, veikkaan. Miten siinä kävi?

Hurtta: Huonosti kävi. Kyllä yritettiin, mutta yleensä vastaus oli, että näin on päätetty tehdä. Eli yleensä me kuulimme asioista vasta sitten kun päätökset oli jo tehty.

Hertta: Ja sinulle ja ehkä kollegoillesikin olisi tärkeätä olla itse osallinen päätöksenteossa?

Hurtta: Joo olisi, koska meillä nimenomaan oli se tieto, mitä päätöksen tekemiseen tarvittiin ja päätöksentekijöillä sitä ei ollut.

Hertta: Eli tarvitsitko luottamusta siihen, että johto olisi enemmän selvillä työntekijöiden tilanteista?

Hurtta: Joo. Ja olisi selvillä myös itse siitä työstä. Nyt tuntuu, että me oltais oltu ihan näkymättömiä, meitä ei nähty eikä kuultu.

Hertta: Eli väsyitkö nimenomaan siihen, miten vaikeata oli yrittää tulla nähdyksi ja kuulluksi?

Hurtta: Joo, joo. Mä väsyin siihen, että mitä meiltä virallisesti odotettiin ja haluttiin, oli ihan eri asia kuin se mihin me oltiin itse hyvin sitoutuneita ja mitä me yritimme siellä parhaamme mukaan tehdä ja toteuttaa.

Hertta: Kuulostaa ihan siltä kuin sinua olisi ohjattu tekemään jotain ihan eri työtä kuin mitä itse olit mennyt sinne tekemään? Olisitko halunnut, että johdon ja sinun todellisuudet olisivat kohdanneet tehokkaammin?

Hurtta: No kyllä. Juuri sitä. Me tehtiin kuntoutuksessa asiakkaiden kanssa töitä hyvin asiakaslähtöisesti. Siitä, itse työn tekemisestä ei johto tiennyt mitään. Jos saimme joskus muka tekemästämme työstä positiivista palautetta tai jopa kerran yksi bonusmatka Tallinnaan, niin se oli siitä hyvästä, että olimme saaneet muka säästettyä kuluja!

Hertta: Minä kuulen tuossa nyt kaksi asiaa, toisaalta sen, miten olisit kaivannut johdon perehtymistä omaan tyypilliseen työhösi ja toisaalta, miten hämmentävää oli saada palautetta sellaisesta asiasta, minkä eteen et itse kokenut tehneesi yhtään mitään.

Hurtta: Ne säästöt syntyivät siitä, että meidän muutenkin minimistä henkilöstöstä lähti yksi eläkkeelle kesäkuussa eikä hänen tilalleen palkattu ketään yli puoleen vuoteen ja lisäksi esimiehemme siirtyi johtotehtäviin ylemmäs, ja uusi esimies palkattiin vasta vuoden vaihteessa. Siis nämä ns. säästöt johtuivat ennen kaikkea siitä, että henkilöstön palkkakulut olivat osastollamme pienemmät puolisen vuotta. En todellakaan koe itse tehneeni säästämisen eteen yhtään mitään ja olisin mieluummin valinnut palkata työntekijän ja esimiehen meille aiemmin.

Hertta: Eli kuulostaa siltä, että olet todella ihmeissäsi koko palautteen saamisesta ja haluaisit ymmärtää, että miten ihmeessä johto päätti teitä palkita omista tekemistään päätöksistä, joiden seurauksena teidän työnne lisääntyivät ja jäitte ilman esimiehen tukea?

Hurtta: Joo. Näin on. Vaikka ei se esimies kyllä meitä paljon tukenut siinä ollessaankaan, mutta olipahan edes joku esimies.

Hertta: No miten sinä nyt tällä hetkellä voit sen suhteen, että päätit sieltä lähteä?

Hurtta: Oikeastaan vähän ristiriitaisesti, koska tykkäsin siitä itse työstä ja työkavereistani, mutta kun nämä mainitsemani asiat alkoivat painaa vaakakuissa enemmän, niin päätin lähteä.

Hertta: Eli kun sanot ristiriitaisesti, niin onko niin, että osaa sinusta surettaa, koska kaipaat työtä ja yhteyttä työkavereihisi ja osa on kuitenkin helpottunut, koska lähteminen lopetti turhautumisen johdon tapaan toimia?

Hurtta: Joo. On.

Hertta: Okei. Kiitos kun kerroit nämä kaikki minulle. Luulen ymmärtäväni vielä enemmän siitä, miten tärkeätä sinulle oli lähteä. Huomaan, että olen samalla vähän huolissani siitä, että miten nyt jatkossa pärjäät ilman sitä taattua kuukausipalkkaasi.

Hurtta: Joo. No siitä minäkin olen huolissani.

Hertta: Niin. Ja olen myöskin täysin vakuuttunut siitä, että lähtö oli sinulle tärkeä vaikkakin iso päätös, koska kuulen miten merkityksellistä sinulle on toimia omien arvojesi mukaisesti.

Hurtta: Joo. Kyllä.

Hertta: Olisiko sinulla vielä jotain muuta, minkä haluaisit minun kuulevan tässä asiassa?

Hurtta: No ei oikeastaan muuta kuin se, että työtä etsin nyt tuntosarvet pitkällä ja tuntuu myös hyvin epätodennäköiseltä, että löytäisin tämänikäisenä ja tällä koulutuksella vakituista työtä. Ehkä ennemmin keikkatöitä. Tein ennen tätäkin työtä keikkatöitä ja se oli ihan kivaa, kunhan niitä keikkoja vaan on riittävästi.

Hertta: Niin, eli sinua huolestuttaa nimenomaan taloudellinen turvallisuutesi keikkojen määrän suhteen?

Hurtta: Joo. Mielekästä tekemistä ja sosiaalisia kontakteja löytyy varmasti vapaaehtoispuolelta, mutta talous minua huolestuttaa. Huomaan, että vaikka minulla nyt olisi aikaa, niin minun on vaikea esimerkiksi rennoin mielin alkaa jotain harrastamaan ja käyttää aikaani siihen, kun tämä taloustilanne mietityttää.

Hertta: Niin, eli taloudellisen turvallisuuden lisäksi tarttisit vissiin mielenrauhaa?

Hurtta: Joo. Ja uskon, että tieto siitä, että rahaa tulisi jostain, antaisi minulle sitä mielenrauhaa. Että pysyisi pää pinnalla.

Hertta: Niin, sinullekin olisi niin tärkeätä luottaa siihen, että tästäkin tilanteesta selviät?

Hurtta: Joo. Minun kummisedälläni oli tapana sanoa, että kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää. Sitä minä olen yrittänyt tässä ajatella.

Hertta: Niin, eli haluat luottaa siihen, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät?

Hurtta: Joo.

Hertta: Oisko vielä jotain, mitä haluaisit minun kuulevan?

Hurtta: Ei. Koen kyllä tulleeni kuulluksi. Kiitos kun kuuntelit.

Hertta: Kiva kuulla, että olet kiitollinen. Kiitos sinulle luottamuksestasi.

Takaisin ylös

Pin It on Pinterest