Yöllä heräilin tunnin välein katsomaan kelloa. Montako tuntia herätykseen? Keho on jännittynyt ja mieli tempoilee ajatustulvassa.
RVO-koulutukseni viimeisistä lähipäivistä on kulunut reilu kuukausi. Aamulla olisi tarkoitus osallistua ensimmäiselle NVC-leirilleni. Olen innostunut ja samalla hyvinkin kauhuissani. Niin merkitykselliseksi olen oman matkani NVC-filosofian äärellä kokenut. Aamuyö muotoutuu WC-raveiksi. Keho on niin sekaisin, että mietin, joudunko jättämään koko reissun väliin.
Kesäleiri järjestetään Ystävyyden Majatalolla Kruusilassa jo kymmenettä kertaa – lisäksi on järjestetty myös syksy-, talvi- ja kevätleirejä. RVO-koulutukseni ohjaava kouluttajani hihkaisee tervetuliaiset ja esittelee meille kaikille paikalle saapuneille majataloa. Myös leirikummini esittäytyy ja tarjoutuu vastaamaan kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, joita minussa herää. Alan rentoutua ja kokea oloni turvalliseksi ja kannatelluksi. Pääsemme tutustelemaan muiden leirille osallistujien kanssa ja nauttimaan talonväen tarjoilemasta aamiaisesta. Tänä vuonna nuorin osallistuja on noin puolivuotias. Pystytän telttani päärakennuksen taakse ja riennän leirin avaukseen.
Tuntuu että koko aikakäsitykseni muuttuu/hämärtyy kuluvien päivien mittaan. Keho tuntuu kevyeltä ja elävältä. Pystyn keskittymään hetkiin ja teltassa nukkuminen tuo esiin ihania muistoja lapsuuden kesistä. Jokainen päivä sisältää erilaisia työpajoja, leikkejä ja muuta vapaampaa ohjelmaa, Päivät rakentuvat sessioista, joiden sisällöt muotoutuvat orgaanisesti jokaisen osallistujan voimavarojen, tarjousten ja pyyntöjen mukaan. Päivittäin on varattu aikaa myös empaattiselle kuuntelulle pienryhmissä, joiden lisänä tarjotaan myös erilaisia vapaaehtoisia tukirooleja. Olen tarjoutunut mm. uimavahdiksi ja inspiroidun sen myötä vesileikkien pyörteisiin roolin ulkopuolella itsekin. Ympäristö ja ihmiset ihastuttavat ja inspiroivat ja jokainen sessio ja hetki tuntuu pieneltä seikkailulta.
Säätila vaihtelee näiden viiden päivän aikana kaatosateesta ja ukkosesta helteeseen. Upouudesta teltastani paljastuu sateen myötä saumavuoto, mutta majatalon väki tarjoutuu lainaamaan minulle sijaistelttaa tarvittaessa. Koen jokaisen kohtaamisen leirillä ainutlaatuisuudessaan merkitykselliseksi. On ilo seurata perheiden ja yhteisön pyrkimyksiä sovittelevampaan ja vuorovaikutukseltaan rakentavampaan kommunikaatioon. Koen päivittäin syvän yhteyden ja nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen eheyttäviä hetkiä ja iloa. Niin paljon iloa! Täällä voi olla kaikkea sitä mitä on yhdessä muiden kanssa ja voimien ehtyessä, vetäytyä latautumaan hetkeksi omiin oloihinsa. Nautin ja ihastelen ihmisten heittäytymiskykyä, tanssia, laulua ja keskusteluja luovuuden, menettämisen, surun, haavoittuvuuden sekä shakaalien haukahtelun ympärillä. Näen unia kirahveista, jotta yrittävät pitää huolta sakaalipennuista ja kompastelevat omiin jalkoihinsa siinä rytäkässä. Leirin viimeisenä päivänä kömmin teltastani häkeltyneenä. Kukko on kanalaumansa kanssa aloittanut aamun puuhat jo hyvissä ajoin. Myös uusi kissaystäväni haluaisi telttaan vierailulle. Juon aamukahvini yhdessä rannan riippumatoista. Mieleni on tyhjä, keho levännyt ja valmiina palaamaan arjen pyörteisiin. Leiri päätetään yhdessä kiitollisuuskierrokseen, missä jokaiselle halukkaalle vuorollaan osoitetaan kiitollisuutta muutaman minuutin ajan. Kotiin päästyäni istun eteisessä hetken hyvin hämmentyneenä. Minun on vaikeaa hahmottaa mitään muuta kuin hetki, jossa juuri nyt olen ja se tuntuu hyvin merkitykselliseltä. Ensikesän NVC-leiriä odotellessa, tähän läsnäolon tilaan uponneena ja uuden yhteisön löytäneenä tunnen paljon kiitollisuutta.
Toivottavasti nähdään taas ensikesänä! Kiittäen Leea.
Vanhan leirikonkarin ja eka kertaa leirillä olleen haastattelut:
1. Vanhan leirikonkarin, Eliisan haastattelu:
Kuka olet?
Eliisa Savola, opettaja ja hankekoordinaattori
Milloin olet valmistunut RVO:ksi ja millä tavalla olet ylläpitänyt NVC-taitojasi koulutuksen jälkeen?
2018
Mitä hyötyä NVC-taidoista on sinulle työssäsi? perhe-elämässä? parisuhteessa? ystäväpiirissä? harrastuksissa?
NVC- taitoja sovellan kaikessa vuorovaikutuksessa. Erityisesti haastavissa ja jännitteisissä tilanteissa kollegoiden, opiskelijoiden ja kaikkien muidenkin kanssa kohtaamisissa. Se vaikuttaa kaikissa miten vuorovaikutuksessa yhteyttä toisiin tavoittelee ja kannattelee.
Milloin tulit ekalle leirille? Mitä muistat siitä kokemuksesta?
Vuonna 2018. Lapset olivat silloin hyvin pieniä. Nuorin alle 2-vuotias, kaksoset 4-5 välillä. Paljon uutta uteliaisuutta, iloa ja innostusta herättävää. Leiristä muotoutuisi paikka, jossa RVO-koulutuksen jälkeen voisi jatkaa NVC:n harjoittelua ja sen elämistä yhdessä muiden kanssa, jotka tekevät samaa. Erityisen palkitsevaa, kun saa harjoitella toisten harjoittelijoiden kanssa.
Monestiko olet ollut RVO-perheleireillä?
2018 lähtien joka kesä, eli tämä on seitsemäs leiri.
Mikä saa sinut tulemaan ”aina” uudelleen?
Yhteisö. Seitsemän vuoden aikana olen tutustunut ihmisiin, joita leimaan ystäviksi itselleni ja lapsille. Yhteyksiä ja tuttuja. Yhteisönä NVC:n elämistä ja ennen kaikkea elämistä yhdessä lasten kanssa. Lapset pääsevät harjoittelemaan asioita muidenkin kuin äidin kanssa.
Mitä lapsesi ovat tykänneet leireistä?
Lapsille leiri on ehdottomasti yksi kesän kohokohdista. Sitä odotetaan kesän alusta alkaen ja monta kertaa kysytään, että koska leiri on? Milloin se alkaa?
Miten leirit ovat vaikuttaneet siihen, että olet nyt sertifioitumassa kansainväliseksi NVC-kouluttajaksi?
En osaa sanoa. Tapaan sertifioitumispolulla olevia ihmisiä leirin lisäksi myös muualla. Tapaamiset antavat tukea, jakamista ja yhteisöllisyyttä. Jos en olisi leirillä lasten kanssa niin kuvittelisin, että hyödyntäisin tilaisuutta järjestää sessioita ja keräisin palautetta ja sillä tavoin kehittäisin omaa kouluttajuuttani. Leirit ovat ennen kaikkea minulle perhe- ja vapaa-aikaa. Sen vuoksi olenkin ottanut enemmän sellaisia rooleja, että olen keksimässä lapsille ohjelmaa ja ollut tukemassa lapsia. Ollut heidän sovitteluenkelinään.
Mitä uutta/lisää olet oppinut NVC:stä osallistumalla leireille? Oletko saanut uusia ystäviä?
Leirit ovat se paikka, joissa on mahdollisuus tutustua uusiin RVO:iin – heihin, jotka ovat valmistuneet itseni jälkeen. Heihin tutustumisen ja verkostoitumisen paikka.
Oletko toiminut fasilitoijana leireillä?
Olen ollut useampana vuonna mukana järjestäjäporukassa ja siihen liittyen on ollut myös fasilitointitehtäviä.
Oletko toiminut leirin muissa vastuurooleissa?
Kyllä ja ne ovat olleet miellyttäviä kokemuksia. Minusta on tärkeää ottaa omaa vastuuta leireillä. Jos on ollut jotain sellaista, mihin mä kykenen ja missä mulla on jotain annettavaa niin se on tuntunut itselle tärkeältä asialta olla sellaisissa rooleissa.
Suosittelisitko RVO-perheleirejä heille, jotka eivät ole vielä osallistuneet kertaakaan?
Suosittelisin tulla kokeilemaan. On vaikeaa kuvata, että millaista se oleminen täällä on. Open space -periaatteella rakennettu ohjelma voi olla aika uusi juttu. Se on mahdollisuus tulla nimenomaan elämään NVC:tä muiden kanssa. Henkilökohtaisesti mulle on ainakin antanut oppimista eniten sessioiden ulkopuolella toimiminen, vaikka sessiotkin ovat toki merkityksellisiä ja voivat olla oppimiskokemuksia. Ennen kaikkea yhteisössä oleminen ja yhteisötaitojen opettelu, esim. haastavissa tilanteissa tai päätöksentekotilanteessa isojen ja pienten tarpeiden huomioimisen osalta on ollut mulle eniten merkityksellistä. Erityisesti suosittelisin, että perheellinen ihminen tulisi yhdessä lasten kanssa. Siinä on ainutlaatuista se, että kaikki isot ihmiset/aikuiset, jotka siellä ovat paikalla, jakavat jollain tavalla riittävän yhtenäisen ajattelumaailman. Mä uskon sen vaikuttavan siihen, millaista lasten on siellä olla. On ollut ihana seurata miten lapset ovat luoneet yhteyksiä toisiin lapsiin ja myös toisiin aikuisiin ihanalla tavalla. Omista lapsista näkee miten paljon he just siitä nauttivat ja miten he nykyään vaan sujahtavat sinne leiriin muiden ihmisten joukkoon ja miten selvää heille ovat leirin käytännöt ja toimintatavat ja miten siellä pyritään vuorovaikuttamaan. Heissä huomaa ja huomaan itsessänikin jonkin tietoisuuden lisääntymisen tai virittymisen jo muutamaa viikkoa ennen leiriä ja miten se jatkuu leirin jälkeenkin. Siitä saa ihanaa voimaa arkeen perheenä.
Mikä on merkityksellisin kokemuksesi / mieleenpainuvin tapahtuma (tai useampi) RVO-perheleireillä?
Vitsi kun varmaan olis paljonkin. Ei tule mieleen mitään yksittäistä muistoa. Paljon ihania pieniä hetkiä, yhteyden, oppimisen, ilon ja yhteenkuuluvuuden hetkiä. En osaa sanoittaa tiettyä yksittäistä havaintoa tai tilannetta missä näitä olisin kokenut.
1. Ensikertalaisen leiriläisen Leean haastattelu:
Kuka olet?
Leea Palojärvi, Opiskelija, SPR:n aktiivi.
Milloin olet valmistunut RVO:ksi?
Kesäkuussa 2024
Millä tavalla olet ylläpitänyt NVC-taitojasi koulutuksen jälkeen?
Sain RVO-koulutuksessa vahvistusta ja kannustusta hakeutua useita mielenkiinnon kohteitani yhdistäviin opintoihin. Toivon että tulevaisuudessa pääsen hyödyntämään monipuolista osaamistani erilaisissa verkostoissa ja organisaatioissa. Vapaaehtoistyö SPR:llä on myös osaltaan mahdollistanut moninäkökulmaisuuden ja elinikäisen oppimisen valmiuksiani sekä tökkinyt toimimaan sovittelijan roolissa erilaisissa konfliktitilanteissa. Myös psykososiaalisen tuen ryhmässä tai sekaisin -chatin vapaaehtoisena toimiminen kiinnostaa minua tulevaisuudessa. Olemme myös parin RVO-kollegan kanssa pitäneet viikoittaisia opiskelusessioita ja käyneet uudelleen läpi kurssimateriaaleja.
Mitä hyötyä NVC-taidoista on ollut sinulle?
Minulla on ollut paljon haasteita mm. rajojeni ja voimavarojeni tunnistamisessa ja NVC-prosessi on tarjonnut arvokkaita lähestymistapoja, vertaistukea ja työkaluja niiden tutkimiseksi. Olen oppinut tunnistamaan paremmin omia tarpeitani ja tekemään elämässäni tietoisempia sekä vastuullisempia valintoja. Tämä on varmasti läpi elämän jatkuva prosessi. Sosiaaliset suhteeni ovat muutoksessa ja pyrin rakentamaan yhteyttä uusiin ihmisiin enemmän myös omia tarpeitani tunnistaen.
Milloin tulit ekalle leirille? Mitä muistat siitä kokemuksesta?
Heinäkuun leiri 2024 oli ensimmäinen. Saatanpa kutsua siskon lapseni mukaan leirille ensi kesänä.
Mitä uutta / lisää olet oppinut NVC:stä osallistumalla leireille?
Olen oppinut puhekieleen sopivampia ilmaisuja tunteiden ja tarpeiden tunnistamiseksi. Olen päässyt tutkimaan ja ”uudelleen kirjoittamaan” kehnoiksi leimaamiani strategioita. Leiri mahdollisti myös lasten ja nuorten kanssa NVC- taitojen opettelun hetkiä käytännössä mm. tukiroolien kautta.
Oletko saanut uusia ystäviä?
Olen!
Oletko vetänyt sessioita? Saanut kouluttajakokoemusta?
Toivottavasti viimeistään ensi kesänä.
Oletko toiminut fasilitoijana?
Toivottavasti uskaltaudun tähänkin rooliin pian.
Oletko toiminut muissa vastuurooleissa? Mitä kaikkia vastuurooleja on?
Taukokukko, halienkeli, aikuisten- ja/tai lasten sovittelija, tilan kaunistaja.
Minkä vuoksi suosittelisit RVO-perheleirejä heille, jotka eivät ole vielä osallistuneet kertaakaan?
Jos on halua/toivetta rakentaa ja syventää yhteyttä omaan itseen, perheeseen, yhteisöön ja luontoon. Turvallinen tila päästää mielikuvitus valloilleen jakaen tai yhdessä muiden kanssa luoden.
Mikä on merkityksellisin kokemuksesi / mieleenpainuvin tapahtuma (tai useampi) RVO-perheleireillä?
Jokainen hetki, jossa olen uskaltautunut jakamaan ja tullut sitä kautta näkyväksi, kohdatuksi ja juhlituksi suruineni ja iloineni.
