Hurtan yksityinen huoli

Hertta: Hei Hurtta, mitä sinulle kuuluu tänään?

Hurtta: No mitäpä tässä. (hiljaa)

Hertta: Kuulostat jotenkin vaisulta. Oletko väsynyt?

Hurtta: Kai mä vähän oon. Rasittaa vaan taas kaikki.

Hertta: Haluatko kertoa enemmän?

Hurtta: No ei kai mulla nyt niin kamala kiire ole (istuu tuoliin ja huokaisee).

Hertta: Monet asiat rasittavat, kerroit?

Hurtta: Niin. En halua puhua näistä asioista kenenkään muun kuin yhden ihmisen kanssa, mutta siitä ei tule mitään. Oon vaan ihan down ja huolissani koko ajan.

Hertta: Sinullako on huolia ja tarttisit lisää luottamusta, että asiat järjestyy ja saat jaettua huolesi tämän henkilön kanssa?

Hurtta: Joo. Ja minä olen lisäksi ihan poikki, kun herään kamalan aikaisin enkä oikein edes saa nukuttua.

Hertta: Vai niin, että lisäksi tarttisit levätäkin enemmän?

Hurtta: Niin. Mutta minkäs teet, kun mun elämä on aina tällaista.

Hertta: Onko niin, että haluaisit kovasti oppia miten pitäisit itsestäsi vielä tarkemmin
huolta?

Hurtta: En minä oikein edes usko, että kaikki on minun vastuulla.

Hertta: Okei. Kuulostaa siltä, että sinusta tuntuu raskaalta se kun elämässä joskus sattuu asioita, mihin et tiedä miten vaikuttaisit vaikka oletkin seurauksissa osallisena?

Hurtta: Nimenomaan. Kyllä minä tiedän, että itse rakennan omaa elämääni monin tavoin ja mokia olen tietty tehnyt, mutta silti minua ei voi ihan kaikesta vastuuttaa.

Hertta: Haluaisitko tulla kuulluksi siinä, miten voimattomaksi itsesi välillä tunnet tuollaisissa tilanteissa?

Hurtta: Niin kai. Minä yritän ja yritän ja sitten tapahtuu jotain, joka on täysin minusta riippumaton asia, ja sitten minä joudun kärsimään.

Hertta: Eli sinua surettaa toisten tekemisen seuraukset, joissa olet osallisena?

Hurtta: Ehkä. Eikä ne aina ole edes toisten tekemisten seurauksia. Tai saattaa ollakin, en tiedä. Joskus asiat tapahtuvat niin monien asioiden seurauksena, ettei edes tiedä enää, että mistä kaikki johtuu ja mistä on saanut alkunsa.

Hertta: Niin. Se ei aina tunnun olevan selvää, että mistä mikäkin johtuu…

Hurtta: (alkaa puhua samaan aikaan) No pointti on kuitenkin se, että minä olen ihan poikki enkä jaksa.

Hertta: Ahaa. Haluatko, että minä kuulen miten uupunut sinä olet?

Hurtta: Joo.

Hertta: Kuulen, että olet tosi uupunut ja haluaisit levätä ja kaipaat huoletonta mieltä.

Hurtta: Niin just. En tiedä miten kauan jaksan enää tässä tilassa.

Hertta: Kuulen, että sinua huolettaa myös oma jaksamisesi. Kaipaat niin kovasti muutosta ja luottamusta, että kestät tämänkin tilanteen yli.

Hurtta: Joo. ei ole aina helppoa olla minä.

Hertta: Haluatko, että kuulen miten haasteellista sinun elämäsi välillä on?

Hurtta: Joo. Tuntuu välillä siltä, että kukaan ei ymmärrä.

Hertta: Kaipaisit niin kovasti tulla ymmärretyksi tässä?

Hurtta: Niin. Jos minä kerron just sille, jota tämä asia koskee, niin se vaan yrittää lohduttaa, että kyllä se siitä…

Hertta: Arvaan, että haluaisit kovasti tulla kuulluksi?

Hurtta: (korottaa ääntään) No todellakin! Mitä tuo tuommonen muka auttaa? Ja pahinta on se, että se alkaa kertoa omia huoliaan – laittaa vielä pahemmaksi, että ei silläkään nyt sitten niin hyvin mene loppujen lopuksi. Ihan kuin se minua jotenkin jeesais.

Hertta: Kuulostaa siltä, että tarvitsisit tilaa vain sinulle itsellesi? Haluaisit tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ensin itse ennen kuin jaksat kuunnella muita?

Hurtta: No niinpä. Päätin jo, että en kerro enää kenellekään mitään, koska kukaan ei kuitenkaan tajua.

Hertta: Aloitko jo luovuttaa, kun tarvitsisit niin kovasti tulla ymmärretyksi.

Hurtta: Joo. Ja päätin, etten sinullekaan edes kerro mitään yksityiskohtia, ettet vaan ala minua neuvomaan. Se on minusta vielä pahempaa kuin omista huolista kertominen.

Hertta: Niin, Haluat tehdä selväksi sen, ettet nyt todellakaan kaipaa minkäänlaisia neuvoja, kun kaipaat vain läsnäoloa ja tilaa sinulle, jotta voit tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Hurtta: Niinpä. Ja se ei olekaan niin yksinkertaista muitten kuin sinun kanssa.

Hertta: Kuulen, että kaipaat ihmissuhteisiisi enemmän läsnäoloa ja empatiaa, onko niin?

Hurtta: On todellakin. Miksi se on niin vaikeata vaan olla ja heijastaa takaisin mitä toisen kuulee sanovan?

Hertta: Ihmettelet, miten joillekin saattaa olla vierasta tai jopa haasteellista kuunnella toisia empaattisesti?

Hurtta: Niin. Varsinkin mä haluaisin, että se määrätty ihminen pysähtyis minua kuuntelemaan. Mä tiedän, että se välittää minusta, mutta se vaan ei osaa.

Hertta: Eli haluaisit tulla varsinkin tämän tietyn ihmisen seurassa tulla kuulluksi rauhassa?

Hurtta: Niinpä.

Hertta: Kuulostaa siltä, että sinulle olisi erityisen merkityksellistä yhteys tähän ihmiseen ja haluaisit nytkin, kun sinulla on raskasta, kyetä jakamaan sen hänen kanssaan.

Hurtta: Todellakin!

Hertta: Kuulin myös, että luotat siihen, että hän välittää ja ehkä tekee parhaansa – se tapa vaan ei ole juuri se, mikä auttaisi yhteyden rakentumisessa. Onko niin?

Hurtta: Joo. Mitä minä teen? Tämä on ihan toivotonta!

Hertta: Tarttisit enemmän toivoa ja luottamusta, että yhteys häneen on mahdollista?

Hurtta: Niin. Auttaisikohan se, jos minä pyytäisin, että älä ala neuvomaan äläkä lohduttelemaan ja rohkaisemaan äläkä ainakaan kertomaan itsestäsi?

Hertta: Haluaisitko kuulla minun mielipiteeni? Epäröin vähän kertoa sitä, kun olen kuullut, miten nimenomaan et halua kuulla neuvoja…

Hurtta: Nyt haluan. Anna tulla.

Hertta: Mietin tässä, että entä jos sen sijaan pyytäisit mitä toivoisit hänen tekevän etkä kertoisi mitä et toivoisi? Luulen, että se olisi hänellekin helpompaa.

Hurtta: Ai miten muka?

Hertta: Kertoisit konkreettisesti, mitä haluaisit hänen tekevän kun kerrot hänelle huolestasi.

Hurtta: Ai jaa. Niin. Eihän se ehkä tietäis, mitä haluan jos en kerro.

Hertta: Tuon minäkin uskon. Ja mitä konkreettisemmin kerrot, sen helpommaksi teet sen hänelle.

Hurtta: Tätä mun tarttee nyt ihan suunnitella.

Hertta: Kuulostaa siltä, että tämä on sinulle todella tärkeätä ja haluat varmistaa sen, että oma pyyntösi ymmärretään?

Hurtta: No kyllä. En halua enää kitua ja kärsiä ja valittaa selän takana kun se ei kuuntele. Haluan auttaa sitä kuuntelemaan minua.

Hertta: Kuulostaa siltä, että olet vakuuttunut siitä, minkä askeleen otat seuraavaksi suhteessa häneen.

Hurtta: Kyllä. Maltan tuskin odottaa meidän tämäniltaista puhelua.

Hertta: Kiva kuulla. Ihan kuin sinulla olisi intoa päästä jakamaan tätä asiaa hänen kanssaan.

Hurtta: Niin onkin. Kiitos sinulle kun kuuntelit ja taas autoit minua!

Hertta: Tosi kiva kuulla, että sait tukea. 🙂