Näissä dialogeissa käytetään yksityisyyden ja kunnioituksen tarpeen vuoksi roolinimiä Hertta ja Hurtta. Hurtta on aina se, joka haluaa tulla kuulluksi, ja Hertta se, joka haluaa kuunnella toista. Kyseessä eivät siis ole joka kerta samat henkilöt. Jos haluat tuoda oman tilanteesi muiden luettavaksi tällaisen dialogin muodossa, ota yhteyttä!

Kun isä juo

Hertta: No me sovittiin, että me juteltais siitä, millaista sinun isäsi alkoholin käyttö on sinun mielestäsi? Mistäs sinä haluaisit aloittaa?

Hurtta: Musta on tosi ärsyttävää kun se tekee aina sillein, että se saattaa olla monta päivää poissa, ja sitten kun se tulee kotiin, niin se käyttäytyy niin kuin se omistais koko paikan ja sit se luulee, että kaikki on hyvin ja kaikki tykkää siitä taas.

Hertta: Ärsyttääkö sinua se, kun haluaisit, että se ottais enemmän vastuuta tekemisistään ja vaikka kuuntelisi, että miten te muut perheessä voitte sen suhteen, että se on ollu monta päivää poissa.

Hurtta: Joo. Must ois tosi kiva, kun se miettis niitä seurauksia. Jos sille sanoo siitä jotain, niin se vaan vitsailee eikä ota tosissaan, Niinku se ei haluais puhua siitä koko asiasta. Se puhuu siitä asiasta ainoastaan, jos se on kännissä. Silloin se sanoo, että joo tää juominen on tyhmää, mutta se puhuu siitä vaan kännissä.

Hertta: Kuulostaa siltä, että sä haluaisit puhua sen kanssa silloin, kun se on selvin päin?

Hurtta: No ei ehkä niinkään, kun mä en yleensä halua sen kanssa siitä asiasta puhua muuta kuin silloin, kun huomaan, että se on juonut – silloin se tulee mun mieleen. Mua ärsyttää se, että se ei tee sellaista päätöstä, että joko joisi ja jättäisi meidät tai sitten lopettaisi juomisen. Kun näin se on siks ärsyttävää, kun sen kanssa ei voi mitään asioita sopia, kun ei voi tietää, että alkaako se sitten juomaan.

Hertta: Eli oisko niin, että sinä haluaisit jotain selkeyttä siihen, että mitkä hänen suunnitelmansa ovat, juoda vai olla teidän kanssa? Ja kuulen myös, että sinua ärsyttää, koska sinä tarvitset enemmän luottamusta siihen, että sopimuksista pidetään kiinni, onko näin?

Hurtta: No niin. On tosi vaikeata elää sillä tavalla, ettei koskaan tiedä, mitä on huomenna odotettavissa. ainoa, mitä sen kanssa voi sopia on se, että jos se on kotona selvin päin illalla, niin että pääseekö sen kyydissä aamulla kouluun.  Mitään ei voi sopia edes iltapäiväksi, koska ei voi koskaan tietää, että alkaako se työpäivänsä aikana juomaan.

Hertta: Kuulostaa siltä, että sinulla on monia kokemuksia, missä olet pettynyt siihen, kun isä ei ole pitänyt sopimuksista kiinni?

Hurtta: Tää on aika hassua, että en oikein edes muista niitä tilanteita tarkasti. Niitä on ollut, muistan, että olen ajatellut, että ai jaa, se alkoi taas juomaan, että sille asialle ei sitten voi tehdä mitään. Ja siksi en nykyisin sovi mitään, koska tiedän, ettei se kannata.

Hertta: Tuo kuulostaa siltä, että olet oppinut jollain lailla pitämään itsestäsi huolta? Tarkoitan, että onko niin, että haluat varjella itseäsi pettymyksiltä ja siksi et enää sovi isän kanssa mitään, missä on joku riski olemassa, että se joisikin ja rikkoisi lupauksensa?

Hurtta: En ehkä niinkään halua varjella itseäni pettymyksiltä, kun haluan vaan varmistaa, että minun asiat toteutuvat. Minulla on aina varasuunnitelma. Jos vaikka aion lähteä junalla aamulla aikaisin mummolaan 3 päivän kuluttua, niin tarkistan ensin itse, että millä bussilla ehdin junaan ja sitten vasta kysyn isältä, että voiko se viedä minut. Sitten jos se juokin, niin tiedän, että minun matkani ei ole siitä kiinni.

Hertta: Eli olet päättänyt pärjätä siitä huolimatta, miten isäsi toimii. Teet suunnitelmia sen varalle, jos isäsi juo, jotta sinun suunnitelmasi kuitenkin toteutuvat?

Hurtta: Niin.

Hertta: Onko se vastuunottaminen sinusta välillä raskasta, sinä olet kuitenkin vasta 16 vuotta?

Hurtta: No ei oikeastaan enää. Pienempänä oli, silloin kun vasta aloin tajuamaan, että se isä on sellainen. Joskus kun minä olin ala-asteella ja se ekan kerran menetti ajokortin ja se tuli usein sen jälkeen kännissä kotiin bussilla ja minä ajattelin, että se oli tosi noloa, kun kaikki näkee. Nykyisin olen siihen jo niin tottunut – en voi sitä asiaa muuttaa – ehkä olen sen jotenkin hyväksynyt.

Hertta: Okei. Sanoit aluksi, että sinua ärsyttää se, miten isäsi käyttäytyy kun hän tulee kotiin ryyppyputken jälkeen. Miten sinä toivoisit, että hän käyttäytyisi?

Hurtta: No kyse ei ookaan oikeestaan siitä, että minua ärsyttää se, miten se käyttäytyy kun se tulee kotiin. Mua ärsyttää kuitenkin se, että se ryyppää. Ja sitten kun se tulee kotiin niin siitä ei puhuta. Minä haluaisin, että se vaikka kertoisi, että se katuu, ja että se tajuaisi, että ei se tee pelkästään itselleen pahaa vaan koko perheelle. Ja sitten kun se alkaa minua vaikka määräilemään, että tule tyhjentämään tiskikone, niin minun tekisi mieli sanoa, että se olet sinä, joka on tehnyt väärin eikä muut.

Hertta: Haluaisitko, että sinun isäsi kuulisi ja ymmärtäisi sen, mitä mieltä sinä olet hänen ryyppäämisestään ja haluaisitko, että hänkin rehellisesti kertoisi, että mitä mieltä hän itse on siitä, muulloinkin kuin silloin kun on itse kännissä?

Hurtta: Joo. Minä haluaisin jotenkin tuntee tai tajuta, että miltä siitä tuntuu, kun se haluaa viinaa. Minä kysyin siltä kerran, että onko se samanlaista kun se, kun minä menen vaikka Mäkkiin ja siellä tuoksuu hyvältä ja alkaa tehdä mieli hampurilaista, niin se alkoi nauraa ja sanoi, että joo, kai se aika lailla samanlaista on.

Hertta: Haluaisitko sinä ymmärtää ne syyt, minkä vuoksi sinun isäsi valitsee sen viinan juomisen?

Hurtta: No joo. Se auttais minua ymmärtämään, että minkä takia se tekee niin, että miksi aina viina menee etusijalla eikä perhe. Ja sitten ois ehkä helpompi auttaa sitä..

Hertta: Minä kuulen, että haluaisit auttaa häntä. Sinun isä on varmaan sinulle kaikesta huolimatta tosi rakas?

Hurtta: Joo.. Vaikka välillä niin paljon ärsyttää, niin ei aina. Tottakai minä toivoisin, että se lopettais juomisen, mutta kun siitä on niin monta kertaa sovittu eikä siitä ole koskaan tullut mitään, niin en kyllä enää yhtään luota siihen.

Hertta: Kuulen, että toivoisit isän raitistumista ja samanaikaisesti sinulla on hyvin vähän luottamusta siihen, että se ikinä onnistuisi.

Hurtta: Joo. (hiljenee ja katselee alaspäin)

Hertta: Haluaisitko kertoa, miten voit sen kanssa, että toivot kovasti jotain, minkä et oikein usko toteutuvan?

Hurtta: Ei se enää minun elämääni niin paljon vaikuta enkä minä koko ajan sitä mieti mielessäni. Se ärsyttää vaan, kun äiti sitten aina stressaa kun isä juo niin äiti joutuu tekemään senkin työt ja sitten ei välttämättä ole rahaa kun isä juo ne rahat.

Hertta: Eli sinua huolestuttaa myös sinun äidin hyvinvointi?

Hurtta: No kyllä todellakin. Minä joskus toivon, että äiti etsis jonkun muun työn eikä olisi siellä niitten yhteisessä firmassa töissä, mut sitten pelottaa se, että se olisi sitten isälle tosi huono homma. Sitten se varmaan vaan jois ja jois.

Hertta: Eli sinua huolestuttaa se, että mitkä seuraukset sillä olisi, jos sinun äitisi huolehtisi itsestään – ehkä vähän samaan tapaan kuin sinä olet oppinut huolehtimaan?

Hurtta: Joo. (on ihan hiljaa)

Hertta: Okei. Haluaisitko sinä vielä kertoa jotain?

Hurtta: Mä just ajattelin, että miten paljon mä olen jutellut. Tuntuu, että voisin jatkaa ja jatkaa tästä vaikka kuinka kauan.

Hertta: Ok. Kuulostaa siltä, että sinusta on ollut helppoa puhua tästä asiasta minun kanssa? Muistelen sinun aiemmin kertoneen, ettet ole oikeastaan kenenkään kanssa tästä puhunut?

Hurtta nyökkää.

Hertta:  Sopisko sulle, että jatketaan myöhemmin,  jos haluat. Miten sinä nyt voit? Millaista tämä on sinulle ollut?

Hurtta: Mua jännitti ihan hirveesti kun me aloitettiin, mutta sitten kaikki olikin kivaa.

Hertta: Kiva kuulla, että sinulta oli kivaa. Kiitos kun kerroit. Minua kiinnostaisi kovasti kuulla pari sanaa siitä, että mikä jännitti ja mikä oli kivaa. Huvittaisko sinua vielä kertoa siitä?

Hurtta: No se jännitti, että osaanko minä sanoa jotain ja että jos en keksi mitä sanoisin. Ja kivaa oli se, että se ollukkaan sellaista ja että sai ihan rauhassa ja vapaasti puhua.

Hertta: Kiitos kun kerroit. Minustakin oli kivaa. Minusta oli kiva tutustua taas enemmän sinuun ja kuunnella ja ymmärtää sinua entistä enemmän. Jatketaan taas!

Hurtta: Joo. Nyt mä lähden leipomaan keksejä. 

Takaisin ylös

Pin It on Pinterest