Savanna ConneXionsin järjestämän rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajakoulutuksen on käynyt jo yli 200 ihmistä eri ammattiryhmistä. Tässä juttusarjassa RVO-koulutuksen käyneet kertovat, mitä uutta koulutus on tuonut heidän työhönsä.  

Savanna ConneXionsin järjestämän rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajakoulutuksen on käynyt jo yli 200 ihmistä eri ammattiryhmistä. Tässä juttusarjassa RVO-koulutuksen käyneet kertovat, mitä uutta koulutus on tuonut heidän työhönsä.

Mitä puuhailee auttamistyöstä voimaantuva Rakentavan Vuorovaikutuksen ohjaaja eläkepäivillään? Sirpa Mustonen (RVO 2018) on löytänyt merkityksen, yhteyden, huolenpidon ja läsnäolon tarpeillensa tyydytystä vapaaehtoistöistä Turun ensi- ja turvakodissa.

Sirpa on luotsannut koulutuksia, joiden puitteissa hän on päässyt jakamaan NVC-tietoisuuttaan eteenpäin muille vapaaehtoisille ja henkilökunnalle. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista kouluttajana on ollut erityistukea kaipaavien odottavien äitien kanssa vapaaehtoistyötä tekevän doula-ryhmän NVC-treeneissä.

Eräs doula oli kohdannut kentällä hämmennystä aiheuttaneen tilanteen. Odottava äiti oli pyytänyt tätä kertomaan puolestaan miehelleen, että ei halua puolisoaan mukaan synnytykseen. Ehdotus oli saanut doulan hämmentymään: miten sanoittaa kokemustansa asiakkaalle ilman, että heidän välisensä yhteys kärsisi. Tapahtunutta käsiteltiin työpajassa ryhmätyönä roolipelin kautta. Osa doulista eläytyi omaan, osa äidin rooliin. Sirpa arvaili empaattisesti, minkälaisia tunteita ja tarpeita tilanteeseen saattoi liittyä niin doulan kuin äidin näkökulmista katsottuna.

”Kysyin doularyhmän edustajalta, että oletko sä ihan hämilläsi kun haluisit pystyä selkeästi kertomaan, että asia ei kuulu sun kentälle? Ja toisaalta tahtoisit tukea asiakasta kaikin mahdollisin tavoin? Me käytiin läpi myös, miten asiaa voisi sanoittaa asiakkaalle tositilanteessa: mulle jäi tästä pyynnöstä vähän epäselvä ja vaivautunut olo. Haluaisin todella ymmärtää, minkälaisia tarpeita sen takana on. Kertoisitko niistä lisää? Olen täällä tukenasi, mutta mitä teidän vanhempien välillä tapahtuu, on teidän asianne.”

Sirpa iloitsee, sillä doula kertoi kokeneensa harjoituksessa ainutlaatuista kuulluksi tulemisesta. Muut ryhmäläiset saivat puolestaan varovaisen kipinän rohkeampaan itseilmaisuun vapaaehtoistyöntekijän roolissa.

”Monet avautuivat pohtimaan, että uskaltaisikohan sitä itsekin kertoa avoimemmin, miltä itsestä tuntuu ja kysyä asiakkailta suoremmin heidän kokemuksistaan. Sellaisten ajatusten heräämistä on hieno todistaa.”

Arjen yllätykset kysyvät itsensä äärelle pysähtymistä

Omien tunteiden ja tarpeiden näkyville tuominen on ollut keskeinen teema myös Sirpan omalla vapaaehtoistyöntekijän polulla. Kun Sirpa ei ole kouluttamassa, hän hoitaa avopalvelun asiakkaiden pienokaisia vanhempien osallistuessa kuntoutukseen. Vastaan on tullut monia kinkkisiä kasvun paikkoja, joissa itsensä kuuntelemista ja ilmaisua on päässyt harjoittelemaan. Yksi sellainen tarjoutui eräällä vaunukävelyllä, jossa hoidettavan lapsen kanssa vastaan tuli äkillinen vaaratilanne.

”Jähmetyin tilanteen hoitamisen jälkeen ihan täysin. Suljin omat tunteet ja tarpeet ulkopuolelle ja siirryin eteenpäin ulkoilussa aivan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vasta seuraavana yönä heräsin kauhuskenaariot mielessäni: mitä kaikkea hetkessä olisikaan voinut tapahtua?”

Sirpan itse-empatiataidot pääsivät tiukkaan testiin, kun haastavat tunteet hyökkäsivät hänen tietoisuuteensa. Häpeän höystämät itsesyytökset kysyivät, miksi hän ei välittömästi osannut ottaa tapahtunutta puheeksi asianosaisten kanssa. Pelko puolestaan arvuutteli, haluttaisiinko hänen enää jatkavan vapaaehtoisen pestissä.

Sirpa kuunteli sisäistä tunnekahakointiansa hetken lempeästi. Pian sen lomasta alkoi hahmottua kirkkaasti myös ankkuroivia tarpeita: totta kai hän halusi purkaa tapahtuneen myös kaikkien asianosaisten kanssa. Toimintasuunnitelma kristallisoitui samassa hetkessä, ja jo muutaman päivän päästä tilanne oli onnellisesti käsitelty.

”Joka kerta kun lähden nykyään töihin, tarkistan, mikä mun tunne- ja tarvemaailma on sinä päivänä. Kun on itsensä kanssa vankasti kartalla, osaa paremmin toimia arvojensa mukaisesti niin arkisissa kuin yllättävämmissäkin tilanteissa.”

Teksti: Elina Räihä

Takaisin ylös

Pin It on Pinterest