Ystävyys

Hurtta: Ei minusta ole ystäväksi kenellekään.

Hertta: Kuulostaapa synkältä. Onko jotain ikävää tapahtunut jonkun ystäväsi kanssa?

Hurtta: Ei mitään erityistä. Olen vaan tullut siihen tulokseen ihan omin päin.

Hertta: Ai? Olet pohdiskellut ystävyyttä ja itseäsi ystävänä?

Hurtta: Joo. Mä olen päättänyt luovuttaa.

Hertta: Ahaa…

Hurtta: Niin. Minä olen tähän saakka elätellyt toiveita, että olisin jotenkin merkityksellinen ihminen, mutta nyt huomaan, että en olekaan.

Hertta: Tarvitsetko luottamusta siihen, että sinun antamasi aika ja energia olisi merkityksellistä muille ihmisille?

Hurtta: Kyllä kai. Kato kun olen vuosikausia suunnitellut ottavani yhteyttä vanhoihin ystäviini, entisiin kämppiksiini, lapsuuden kavereihini, ystäviin eri paikkakunnilla ja eri maissa, mutta en ole ottanut. Aikaakin on varmaan kulunut jo niin paljon, että yhteistiedotkaan eivät enää pidä paikkaansa ja en edes löytäisi ketään vaikka yrittäisinkin.

Hertta: Ai jaa. Huolestuttaako sinua se, että saattaa olla vaikeata tavoittaa vanhoja ystäviä?

Hurtta: Joo. Sekin. Mutta vielä enemmän se, että entä jos näen hirveästi vaivaa eivätkä ne sitten edes ole iloisia ”löydetyksi tulemisesta”.

Hertta: Okei, eli haluaisit olla varmempi siitä, että se olisi heillekin merkityksellistä?

Hurtta: Niin. Vaikka ei kai sitä tiedä sitten vasta kun sen jälkeen, että mitä sitten tapahtuu kun saa ne kiinni.

Hertta: Niin. Epäilet, että vasta kun on se yhteys uudelleen, niin tietää, että kannattiko?

Hurtta: Joo. Sitä paitsi miksi se olisi minun tehtäväni se niitten metsästys?

Hertta: Eli onko niin, että haluaisit jakaa vastuuta yhteyden rakentamisessa vanhoihin kavereihisi?

Hurtta: Joo. Eihän nekään ole ottaneet yhteyttä. Ehkä niitä ei kiinnostakaan enää.

Hertta: Sinulle taitaa olla tosi tärkeätä, että yhteyden rakentaminen olisi yhteinen toive molemmille?

Hurtta: Totta kai. Siitähän tässä tosiaankin taitaa olla kysymys. (huokaa)

Hertta: Eli toisen huomioiminen on sinulle tässä asiassa hyvin tärkeätä? Se, että kykenisit jotenkin ennalta arvaamaan, että ilahtuvatko vanhat kaverisi vai eivät?

Hurtta: Niin. En minä halua, että multa menee aikaa hukkaan, jos niitä ei voisi vähempää kiinnostaa mun elämä.

Hertta: Joo. Kun ei ole pitkiin aikoihin ollut yhteyttä, niin et tiedä, millaisessa arvossa yhteydenottoa pidettäisiin?

Hurtta: Niinpä.

Hertta: Okei. Eli osa sinusta haluaisi rakentaa yhteyttä ja osa epäröi sen merkityksellisyyttä?

Hurtta: Joo. Välillä on niin syyllinenkin olo kun ei ole pitänyt yhteyttä. Jos sekin on vaikka ihan turhan takia.

Hertta: Syyllistätkö itseäsi siitä, miten olet hoitanut yhteyksiä?

Hurtta: Joo. Mä oon ollu tosi huono ystävä.

Hertta: Kuulen, että sinua surettaa, kun haluaisit luottaa siihen, että hoidat ystävyyssuhteitasi sillä tavalla, että olisit itse tyytyväinen?

Hurtta: Joo. Mä haluaisin että mun KAIKKI vanhat ystävät tietäisivät, että minusta olis kiva kuulla mitä niille kuuluu, mutta en usko, että saan itse tehtyä mitään aloitetta. Niin se varmaan on.

Hertta: Haluaisit siis heidän kuulevan, että välität heistä kaikista ja ilahtuisit yhteydestä?

Hurtta: Joo.

Hertta: Ja lisäksi kuulen, että tällä hetkellä et luota siihen, että tekisit itse sen asian eteen välttämättä kovinkaan paljon?

Hurtta: Niin. Ja se on tosi surullista. Mulla on niin kamalasti vanhoja ystäviä. Ainakin sata.

Hertta: Onko niin, että pelkkä ajatus siitä, miten monta ihmistä tämä vanhojen ystävien joukko käsittää, uuvuttaa, koska haluat elää merkityksellisesti?

Hurtta: Joo, enkä halua ottaa yhteyttä vain muutamaan ihmiseen vaan joko kaikkiin tai en kehenkään.

Hertta: Haluatko olla tasapuolinen ja reilu?

Hurtta: Joo. Just sitä.

Hertta: Ja tämän asian kanssa kamppailtuasi tulit siihen tulokseen, ettei sinusta olisi ystäväksi kenellekään?

Hurtta: Kuulostaahan se aika pöllöltä. Onhan minulla ihania läheisiä ystäviä koko ajan ympärilläni.

Hertta: Haluatko minun kuulevan miten arvostat ystävyyttä, mikä sinut nykyisinkin ympäröi?

Hurtta: No kyllä todellakin. Ja silti haluaisin niitten vanhojen kavereiden tietävän, ettei niissäkään ole minun mielestä ollut mitään vikaa.

Hertta: Niin. Haluaisit vanhojen ystäviesi kuulevan, että arvostat ensinnäkin sitä, mitä heidän kanssaan on ollut, ja uskot, että teidänkin välinen ystävyys olisi saattanut olla yhtä arvokasta, jos olosuhteet olisivat olleet sellaiset, että ne ystävyydet olisivat jatkuneet.

Hurtta: Just niin. Tuo on se ydin juttu. (on ihan hiljaa vähän aikaa)

Hertta: No miten sinä nyt voit?

Hurtta: Helpottaa. Nyt minä ainakin tiedän mitä mieltä minä olen.

Hertta: Kiva kuulla. Tämä toi sinulle vissiin selkeyttä.

Hurtta: Kyllä… kiitos.

Hertta: 🙂