Näissä dialogeissa käytetään yksityisyyden ja kunnioituksen tarpeen vuoksi roolinimiä Hertta ja Hurtta. Hurtta on aina se, joka haluaa tulla kuulluksi, ja Hertta se, joka haluaa kuunnella toista. Kyseessä eivät siis ole joka kerta samat henkilöt. Jos haluat tuoda oman tilanteesi muiden luettavaksi tällaisen dialogin muodossa, ota yhteyttä!
Kaikki on niin ankeata
Hurtta: Taas tuli syötyä ihan hirveät määrät kaloreita.
Hertta: Ai jaa? Tajusitko nyt kuinka paljon itse asiassa söitkin?
Hurtta: Ei kun kyllähän sen tietää, että aina kun tänne työpaikkaruokalaan tulee syömään, niin tulee syötyä ihan hirveän epäterveellisesti.
Hertta: Okei, että halusit vaan todeta, että niin kävi tälläkin kertaa?
Hurtta: Joo. Mutta eihän täällä voi syödä mitään laihdutusruokaa kun täällä vaan tarjotaan kaikkea mitä sattuu epäterveellistä.
Hertta: (söi juuri itse kevyen salaatin) Haluaisitko, että sinulle olisi helpompaa valita, että mitä täällä söisi?
Hurtta: Ei se oo siitä kiinni. Se on vaan se, että jos se on jotain terveellisempää, niin sitten se on pahaa.
Hertta: Okei. Etkö luota siihen, että nauttisit kevyemmän ruoan mausta.
Hurtta: No vaikka nauttisinkin, niin en minä kuitenkaan laihdu eikä minun kolesteroliarvot kuitenkaan laske.
Hertta: Eli sinun on vaikea luottaa siihen, että olisi jokin keino, millä laihtuisit ja saisit kolesteroliarvoja laskemaan?
Hurtta: Joo. Ei se kuule ole kaikille mahdollista ollenkaan. Yksikin minun tuttu söi pari vuotta tosi terveellisesti, mutta arvot vaan ei laskenu ja lääkärikin kertoi, että ei se vaan kaikilla laske, että se on ihan höpöhöpö -hommaa se, että muu kuin lääkitys auttaisi. Mullakin on vaan semmoinen ruumiinrakenne, että ei ne kilot kuule lähde vaikka mitä tekisin. Minähän en yleensä edes syö yhtään mitään ja silti vaan lihon. Se on kyllä jostain muusta kiinni kuin ruokavaliosta.
Hertta: Kuulostaa siltä, että sinun on tosi vaikeata luottaa, että ruokavalion muutoksella olisi mitään vaikutusta sinun terveyteen?
Hurtta: Joo. Niin se on. Ja sitä paitsi jos sitä nyt sitten laihtuis ja sait kolesteroliarvot vaikka laskemaankin, niin sitä kuolis kuitenkin johonkin muuhun sitten.
Hertta: Aijaa. Että sinä et oikein luota siihen, että omilla valinnoilla ylipäätään voisi vaikuttaa oman elämänsä pituuteen?
Hurtta: Ei, ei kuule se on sellaista arpapeliä tämä elämä. Minä olen jo nähnyt kuinka ankeata se on.
Hertta: Okei. Kuulostaa siltä, että sinulla on monia kokemuksia siitä, kuinka elämäsi on mennyt toisin kuin olisit toivonut?
Hurtta: Kyllä tämä on ollut semmoista kärsimystä, että ihan hyvä jos loppuu vähän aiemmin.
Hertta: Onko niin, että sinun elämässäsi on ollut kärsimyksiä siinä määrin, että et oikein usko, että sillä on iloa ja onnea sinulle tarjottavanakaan?
Hurtta: No en todellakaan usko. En kai minä nyt hullu ole! Oonhan minä nähny jo 49 vuotta, että kaikki on pelkkää kurjuutta.
Hertta: Onko sinun vaikeata löytää tällä hetkellä mitään sinun elämästä, joka olisi ollut merkityksellistä?
Hurtta: No onhan se tietysti se tyttö.
Hertta: Niin. sinun tyttäresikö?
Hurtta: Joo. Muuten olisi ollut kyllä ihan turha elämä, ellei sitä olisi ollut.
Hertta: Haluatko minun kuulevan, että tyttäresi on tuonut elämääsi merkitystä?
Hurtta: Joo, ei tässä ole muuten tosiaankaan ollut hurraamista.
Hertta: Kuulen, että olet kiitollinen asioista, mitä tyttäresi on tuonut elämääsi, ja samanaikaisesti suret sitä, kuinka tarvitsisit muutenkin merkityksellisyyttä?
Hurtta: Niin just. Sinä vaan aina puhut noista tarpeista. Toisilla ne vaan ei tyydyty.
Hertta: Eli haluaisitko ymmärtää, miten tyydyttäisit tarpeitasi tehokkaammin tässä elämässäsi?
Hurtta: Ei se ole kuule minusta kiinni. Enhän minä voi mitenkään päättää sitä miten muut ihmiset toimivat.
Hertta: Kuulostaa siltä, että olet huolissasi siitä, miten voisit itse johtaa omaa elämääsi, kun samanaikaisesti olet tekemisissä muitten ihmisten kanssa?
Hurtta: Enhän minä niille voi mitään.
Hertta: Eli haluat pitää parempaa huolta itsestäsi, ja samalla olet huolissasi, että kuinka siihen kykenet, kun elämääsi liittyy muittenkin ihmisten tarpeita?
Hurtta: Niin just. Minä en kuule voi päättää kohtalostani.
Hertta: Tarvitsisitko luottamusta siihen, että sinun omilla valinnoillasi on oikeasti väliä?
Hurtta: Tajuan nyt miten hullulta se kuulostaa, koska tiedänhän minä, että sillä on väliä, mutta en vaan aina usko siihen.
Hertta: Niin. Että välillä on siis tosi vaikeata luottaa siihen, että itse kykenisi vaikuttamaan oman elämänsä laatuun ja pituuteen?
Hurtta: Niin, vaikka kyllähän minä voisin edes yrittää vähän enemmän.
Hertta: Kuulostaa siltä, että näet, kuinka joissain asioissa voisitkin ehkä tehdä jotain elämänlaatuusi vaikuttavaa?
Hurtta: Joo. Tuli pari juttua mieleen. ehkä minä kuitenkin aion yrittää edes, ettei tartte sitten jälkeenpäin harmitella, että en tehnyt edes mitään.
Hertta: Kiitos kun kerroit. Minua helpottaa vähän, koska olen huolissani ja haluan niin kovasti sitä, että löytäisit enemmän uskoa itseesi.
Hurtta: Niin. se on välillä vähän vaikeata, mutta sinun kanssa puhuminen taas auttoi vähän. Kumma homma – se vähän jopa helpottaa – enemmän kuin omassa päässään pähkäilly.
Hertta: Kiitos kun kerroit. Minua ilahduttaa kuulla, että olosi on helpottunut ja luottavaisempi.
Hurtta: Joo. Ehkä meidän pitäis jutella useammin…
Hertta: Mielellään! 🙂
