Näissä dialogeissa käytetään yksityisyyden ja kunnioituksen tarpeen vuoksi roolinimiä Hertta ja Hurtta. Hurtta on aina se, joka haluaa tulla kuulluksi, ja Hertta se, joka haluaa kuunnella toista. Kyseessä eivät siis ole joka kerta samat henkilöt. Jos haluat tuoda oman tilanteesi muiden luettavaksi tällaisen dialogin muodossa, ota yhteyttä!

Hurtta sairaalassa

Hurtta: Teillä on aina niin kiire.

Hertta: Harmittaako sinua, kun haluaisit viettää aikaa minun kanssani ihan rauhassa?

Hurtta: No olisihan se tietysti kiva jos ehtisitte käymään minua katsomassa.

Hertta: Haluaisitko enemmän seuraa?

Hurtta: Ei ne muutkaan ole käyneet minua katsomassa pitkiin aikoihin.

Hertta: Niin. Olisiko sinusta kiva tavata useampia ihmisiä?

Hurtta: No mitäpä ne tämmöisestä vanhasta akasta… varmaan toivovat, että kuolisin, ettei niitten tarttis sitten enää miettiä, että tulevatko katsomaan vai eivätkö tule.

Hertta: Surettaako sinua, kun haluaisit olla varmempi siitä, että sinusta välitetään? Että olet kaikille läheisillesi edelleenkin rakas?

Hurtta: (on hetken hiljaa) Niin se varmaan on. Kyllä minä toisaalta uskon, että välittävät, mutta kun tänne minut on vain laitettu virumaan.

Hertta: Suututtaako sinua, kun haluaisit olla itse päättämässä sinua koskevissa asioissa?

Hurtta: Tietenkin. Minähän haluaisin mennä kotiin, mutta eivät ne päästä.

Hertta: Onko tämä sinulle raskasta siksi, kun sinä haluaisit niin kovasti itse päättää omista asioistasi?

Hurtta: Joo. Ajattele nyt minkälaista tämä on, kun laitetaan vaan jonnekin tällaiseen vankilaan eikä päästetä pois.

Hertta: Kuulostaa siltä, että haluat minun kuulevan, miten raskasta sinulla on, kun tarvitsisit enemmän vapautta ja mahdollisuuksia valita miten elät?

Hurtta: Kyllä se kuule niin on. Ja kaikki ihmiset ovat täällä niin inhottavan sairaita.

Hertta: Kun sinä näet niin paljon sairaita ihmisiä ympärilläsi, niin surettaako se sinua, kun tarvitsisit luottamusta siihen, että sinun elämässäsi on vielä terveyttäkin?

Hurtta: No en minä varmasti kokonaan enää parane näistä kaikista, mutta kyllä minä toivon, että voisin vielä pärjätä kotonakin.

Hertta: Niin. Kuulostaa siltä, että se olisi sinulle todella tärkeätä.

Hurtta: (silmät kostuvat kyynelistä) Niin olisi.

Hertta: Koti on niin tärkeä paikka meille kaikille.

Hurtta: Niin.

Istuvat ihan hiljaa monta minuuttia miettien kodin tärkeyttä ihmiselle.

Hertta: Haluaisitko vielä jutella tästä asiasta?

Hurtta: Minulle tuli mieleen, että kyllähän ne tietysti yrittävät auttaa. Tulihan minulle se kuume.

Hertta: Haluatko minun kuulevan, että jossain määrin ymmärrät, minkä vuoksi sinut tuotiin tänne sairaalaan?

Hurtta: Joo, kyllähän ne tietysti yrittävät auttaa.

Hertta: Onko niin, että luotat siihen, että sen takana on hyvä tarkoitus, että olet täällä sairaalassa?

Hurtta: Niin se varmaan sitten on. Eihän ne kuitenkaan kiusallaan tämmöistä kenellekään tekisi.

Hertta: Niin.

Hurtta: Hyvähän minun on täällä muuten olla – ihan hyvinhän ne hoitavatkin ja osa on ihan mukaviakin.

Hertta: Kuulostaa siltä, että toisaalta viihdytkin täällä, vaikka mieluummin olisitkin kotona?

Hurtta: Niin. Ja täällä on niin tylsää.

Hertta: Kaipaisitko enemmän virikkeitä?

Hurtta: Tämmöstä näin juttelua minä kaipaan – omien sukulaisten kanssa.

Hertta: Oletko välillä yksinäinen ja tarvitsisit yhteyttä läheisiisi samalla tavalla kuin kotona ollessasi?

Hurtta: Joo, totta kai, mutta minua helpottaa nämä meidän juttuhetket.

Hertta: Ai kun kiva kuulla, että olosi helpottuu.

Hurtta: Niin. Se on kiva kun sinä aina viitsit jutella.

Hertta: Oletko iloinen siitä, että nämä meidän keskustelut usein helpottavat?

Hurtta: Joo. Kiitos taas sinulle, Hertta.

Hertta: Kiitos kun kerroit. Minusta on niin kiva kuulla, että nämä meidän tapaamiset ovat sinullekin merkityksellisiä.

Pin It on Pinterest